H.W. Schalinin rahasto

Periksi ei saa antaa

Sokea pystyy siihen mihin näkeväkin ja jotkut hyvinkin paljon enempään. Tästä on Sokeain Ystäviä lähellä mitä parhain esimerkki: Herman Walentin Schalin, joka piti oman elämänsä ohjenuorana yllä olevaa lausetta.

Liikemies ja talonomistaja H.W.Schalin ei milloinkaan henkilökohtaisesti osallistunut Sokeain Ystävien toimintaan, mutta hän testamenttasi vuonna 1952 huomattavan osan suuresta omaisuudestaan yhdistykselle käytettäväksi sokeain hyväksi. Tätä velvoittavaa tehtävää Sokeain Ystävät vaalii tänäkin päivänä.

Herman Walentin Schalin syntyi köyhän mökkiläisen poikana Ilmajoella 12.1.1865. Tulirokon seurauksena hän menetti lopullisesti näkönsä 12-vuotiaana. Kuopion sokeainkoulussa hän muun opin ohessa hankki pianonvirittäjän taidon. Parhaat mahdolliset paperit mukanaan hän asettui pianonvirittäjäksi Helsinkiin, mistä teki opintomatkoja mm Ruotsiin ja Saksaan. Hänen maineensa poikkeuksellisen taitavana pianonvirittäjänä levisi laajalle ja hän sai mestaripianisteilta kutsuja konserttiflyygelien virittäjäksi. Näin hän matkasi esim Pietariin. Kaikki matkansa niin koti- kuin ulkomailla hän teki yksin. Täydellinen sokeus ei ollut hänelle este. 1886 hän perusti pianoliikkeen, jossa hänellä oli kumppanina varsin maineikas mies, säveltäjä Oskari Merikanto, joka tuolloin oli H.W.Schalinin huonetoveri. Merikanto väsyi kuitenkin ennen pitkää liike-elämän pulmiin, ja H.W.Schalin lunasti liikkeen kokonaan itselleen ja laajensi sitä suurella menestyksellä. Kerrotaan hänen muistaneen niiden kaikkien seurakuntien ja kuntien yli 500 papin ja kanttorin nimet, jotka suurelta osin kuuluivat hänen asiakaspiiriinsä.

Vuonna 1900 hän ryhtyi rakennuttamaan ostamalleen tontille Kapteeninkadun ja Tehtaankadun kulmassa Helsingissä valtaisaa taloa, joka vieläkin seisoo vaikuttavana ja mahtavana paikallaan todellisena elävänä monumenttina rakennuttajastaan. Talo valmistui 1902. Myöhempinä vuosikymmeninä hän jonkin aikaa omisti mm pari maatilaa ja ryhtyi liiketoimiin erityisesti kiinteistöalalla. Niinpä hän talvisodan päätyttyä omisti viisi kerrostaloa, niistä kolme Viipurissa.

Herman Walentin Schalin oli harvinainen persoonallisuus, jonka elämäntietä viitoitti horjumaton luottamus ja usko yksityisyritteliäisyyden voimaan. Hän ei suinkaan ollut vain etevä liikemies, vaan myös monitietoinen, huumorintajuinen kulttuurihenkilö, jota sokeus ei estänyt olemasta keskipisteenä kaikkialla, missä hän liikkui ja seurusteli.

Hänen sitkeytensä ja fyysinen kuntonsa kesti myöhäiseen ikään. Vielä liki 90-vuotiaana hän päivittäin tarkasti kellarista katolle suuren seitsenrappuisen ja viisikerroksisen kivitalonsa Kapteeninkadun ja Tehtaankadun kulmassa. Erikoista oli, että hän kulki portaat ylös ja alas kävellen hisseistä piittaamatta.

Herman Walentin Schalin kuoli 23.12.1952. Sokeain Ystävät on hänelle suuresta perinnöstä kiitollinen, eikä yksin rahallisesta perinnöstä. Hänen elämänsä, työnsä ja sitkeytensä jäivät olemaan henkisenä, rohkaisevana testamenttina kaikille näkövammaisille: periksi ei saa antaa.

Herman Walentin Schalinin elämästä voit lukea enemmän AsOy Kapteeninkatu 11 100-vuotisjulkaisusta johon pääset alla olevasta linkistä.

Lataa AsOy Kapteeninkatu 11 100-vuotisjulkaisu PDF-muodossa

(Tiedoston koko on 3,5 mb, joten lataaminen kestää jonkin aikaa.)

Lataa Adobe Reader 
Historiikin lukemiseen tarvitset Adobe Reader -ohjelman, jonka voit ladata täältä.

<< Takaisin Sokeain Ystävät ry-sivulle